Luonnonsuojelutekoja Pirkanmaalla vuonna 2017

Teksti: Heikki Toivonen

Luonnonsuojeluliitto listasi joulukuussa 100 viime vuonna tehtyä luonnonsuojelutekoa. Aluksi esiteltiin valtakunnallisia saavutuksia, kärjessä 100 luontohelmeä -kampanja. Listalla oli myös yli 50 maakunnallista tai paikallista saavutusta. Niistä Pirkanmaalta oli viisi ympäristötekoa.

Myös Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin hallitus kävi viime vuoden lopulla läpi menneen vuoden tuloksia. Seuraavassa yksitoista asiaa, joista olimme tyytyväisiä. Muitakin toki on, mutta niistä ehkä tuonnempana.

1. Peräti yksitoista 100 luontohelmeä -kampanjan kohteista on Pirkanmaalla, kolme niistä yhteisiä muiden maakuntien kanssa. Luontohelmi-kampanja onnistui täällä hyvin: kaikissa kohteissa on järjestetty retkiä ja niitä on tehty tunnetuksi monissa lehtikirjoituksissa ja YLE:n maakuntaradiossa. Monet Suomen luonnon päivän tilaisuuksista pidettiin helmikohteissa, luontoretkien lisäksi niissä oli konsertteja ja esiintyi kuoroja. ”Terve metsä, terve vuori” -konserttisarja koko perheen luontoretkineen pidettiin Kauppi-Niihamassa, Vehoniemenharjulla ja Mäntässä. Luonelmien esittelyä ja suojelupyrkimyksiä jatketaan ensi vuonna, monissa paikoissa on päästy hyvään alkuun.

Piirin toimistossa työharjoittelussa ollut Carita Ylikippari auttoi suuresti luontohelmityötä. Carita osallistui kohteita koskevaan viestintään, ideoi tapahtumia ja vastasi keväisen Alkkianvuoren retken järjestelyistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Luontokonsertti veti mukavasti väkeä Kangasalan Vehoniemenharjun Alamajalle Suomen luonnon päivänä 26.8.2017. Kuva: Jorma Mäntylä.

2. Uusia luonnonsuojelualueita on perustettu ja annettu 100-vuotiaalle Suomelle luontolahjoja. Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön käynnistämässä kampanjassa ”Luontolahjani satavuotiaalle” (SLL oli mukana ideoimassa kampanjaa) kannustettiin yksityisiä maanomistajia ja yhteisöjä perustamaan luonnonsuojelualueita Suomen 100-vuotislahjaksi. Valtio lupasi suojella saman määrän maata, mitä yksityiset lahjoittivat. Myös kunnilta ym. yhteisöiltä toivottiin luontolahjoja, mutta niiden osalta valtio ei antanut suojeluun vastaavaa maa-aluetta.

Luontolahjakampanja on onnistunut suunniteltua paremmin sekä valtakunnallisesti että Pirkanmaalla. Täällä luontolahjojen huippuna oli liki 550 hehtaarin suuruinen Kintulammin alue, jonka rauhoittamisesta Tampereen kaupunki teki päätöksen joulukuussa. Kaupungin päätös ajoittui niin vuoden loppuun, ettei se ehtinyt edellä mainitulle SLL:n luonnonsuojelutekojen listalle. Kintulammi on koko maan mittakaavassa merkittävä suojelualue, joka on saanut alkunsa SLL:n Tampereen yhdistyksen ja Pirkanmaan piirin aloitteista. Luontolahja-alueita perustettiin lisäksi muun muassa Hämeenkyrössä, Juupajoella, Kangasalla, Orivedellä, Parkanossa, Pirkkalassa, Urjalassa ja Ylöjärvellä. Myös luonnonsuojelupiiri antoi luontolahjan perustamalla muutama vuosi sitten testamentilla saamansa 20 hehtaarin metsäalueen Tampinniemen luonnonsuojelualueeksi. Alue sijaitsee Oriveden Längelmäellä.

tamppi
Tampinniemen alueella virtaa puro, jossa on vuolas koski. Koskessa on aiemmin ollut mylly, mutta nyt koski on taas luonnontilaisen kaltainen. Kuva: Juho Kytömäki.

3. Viime vuonna käynnistyneessä Kotouttavaa luonnonhoitoa Pirkanmaalla (Kolu)-hankkeessa hoidetaan perinnebiotooppeja ja muita arvokkaita luontokohteita. Työtä tekevät maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat yhdessä paikallisen väestön kanssa. Hankkeessa järjestettiin 18 tapahtumaa, joihin osallistui n. 350 henkeä. Näistä maahanmuuttajia ja vastaanottokeskuksista tulijoita oli noin puolet. He edustivat arviolta 20 kansallisuutta. Uskon, että Suomen luonto sai monia uusia ystäviä ja kotoutuminen edistyi. Tarkempaa tietoa saa Kolu-hankkeen sivuilta tai hankkeen facebook-sivuilta.

niitty5_pienennetty
Kolu-hankkeen ensimmäinen vuosi onnistui hienosti, ja erilaisia luonnonhoitotapahtumia järjestettiin runsaasti eri puolilla Pirkanmaata. Tässä kitketään jättipalsamia Lempäälän Hauralassa. Kuva: Sari Hämäläinen.

4. Lehtometsien havinaa Pirkanmaalla -hankkeessa suunnitellaan yhteistyössä Metsäkeskuksen, ELY-keskuksen ja Metsähallituksen luontopalvelujen kanssa eri tavoin suojeltujen lehtojen suojelu- ja hoitotoimia. Samalla kohteita pyritään laajentamaan tai saamaan niitä ympäröiviin talousmetsiin luonnonarvoja paremmin turvaavaa ja suojeluarvoja tukevaa metsäkäsittelyä. Luonnonsuojelupiiri vastasi hankkeen kohteiden suojeluarvojen selvittämisestä. Hanke saatiin viime vuonna hyvin käyntiin, kaikkiaan luontokartoituksia tehtiin 23 kohteella.

Pahkinalehtoa_Nokian_Sarkolassa
Pähkinäpensaiden rivistöä Nokian Sarkolassa. Kuva: Kaija Helle.

5. Vuoden mittaan piiri oli mukana myös luonnonvaraisten eläinten hoidossa. Se oli mahdollista, kun ELY-keskus myönsi rahoituksen Marija Walldenin osa-aikaiseen palkkaukseen. Kokemukset eläinten hoidosta ovat myönteisiä ja tätä tärkeää työtä pyritään jatkamaan ensi vuonna, jos toiminnan rahoitus saadaan järjestymään. Marijan kokemuksista kerrotaan piirin blogissa.

6. Seitsemisen kansallispuistossa järjestettiin heinäkuussa 10 päivän pituinen Tervatalkooleiri kansallispuiston 35-vuotisjuhlien merkeissä. Talkooleirillä kydötettiin nimensä mukaisesti tervaa, ja siihen osallistui 27 talkoolaista Metsähallituksen edustajien lisäksi. Työnä oli tervahaudan klapien ladonta, peittäminen, sytyttäminen ja haudan vartiointi. 30 kuutiota puuta tuotti kaikkiaan 300 litraa tervaa. Tervahaudalla pidettiin vahtia yötä päivää vähintään kaksi henkilöä kerrallaan seitsemän vuorokauden ajan.

Lepoaikana kurssilaiset kävivät hoitamassa Seitsemisen alueella keto- ja ahonoidanlukkojen esiintymiä sekä Karvialla taimenpuroa. Kurssin vetäjä Kaija Helle on kirjoittanut eloisan kuvauksen viime kesän leiristä piirin blogiin. Kansallispuiston ennallistamistöitä ja perinnebiotooppien hoitoa on tarkoitus jatkaa talkooleireillä yhteistyössä Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelujen kanssa myös jatkossa.

7. Marraskuussa pidettiin ensimmäinen Mäntän Luontoklubin kokoontuminen. Kyseessä on maamme ensimmäinen luonnonsuojeluklubi, jossa keskusteltiin kahtena päivänä miten kehittää luonnonsuojelua ja tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Työryhmissä pohdittiin millaisia luonnonsuojeluyhdistyksiä me perustaisimme, jos toiminta aloitettaisiin nyt, ja mitä uudet teemat voisivat antaa luonnonsuojeluliitolle. Erityisen mausteen tämän vuoden klubille antoivat muusikot. Mukana olivat luontohelmitapahtumissa konsertoineet kansanmusiikkiduo Luinehin Noora Kauppila ja Juuso Raunio, tenori Eero Lasorla ja pianisti Marjukka Eskelinen sekä pianisti Risto-Matti Marin. Hienoja esityksiä, mukana luonnosta ammentavan pianoteoksen kantaesitys. Keskustelusta jäi erityisesti mieleen viisas muusikkokommentti, jotenkin näin ”Luonnonsuojelijoiden ei pidä aina syyllistää vastapuoltaan huonoiksi ympäristöä tuhoaviksi ihmisiksi, vaan kuunnella toista ja yrittää löytää yhteisiä näkökulmia.” Lopuksi tehtiin retki Mäntänvuorelle, sekin hieno luontohelmikohde.

8. Syksy alkoi soidensuojelun kannalta synkästi, kun Korkein hallinto-oikeus vahvisti ympäristöluvan Urjalan ja Humppilan Kaitasuon turpeenottoon. Lupa oli jo toinen samaan suohon kohdistuva lupa, ja Kaitasuosta tuli ensimmäinen Sanni Grahn-Laasosen keskeyttämän soidensuojeluohjelman kohde, joka uhrataan turpeenottoon.

Suon kohtalo herätti kuitenkin laajaa huomiota, kiitos Aamulehdessä olleen Matti Kuuselan ja Emil Bobyrevin näyttävän jutun ”Kävimme katsomassa, miltä 9000 vuotta elämää tuonut suo näyttää – oikeus myönsi turpeenottoluvan ja Kaitasuo tuhotaan”. Luonnonsuojeluliitto käynnisti loppuvuodesta kampanjan soidensuojelun edistämiseksi. Toivotaan, että Kaitasuon synkkä kohtalo auttaa muita soita säilymään. Piirimme aluesihteeri Juho Kytömäki on ollut monin tavoin mukana Kaitasuon luonnonarvojen selvittämisessä, suojelupyrkimyksissä, turpeenottolupaa koskevien valitusten laadinnassa ja viimeksi Kaitasuolta olevan turvepaakun luovuttamisessa ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle. Kuvaus Juhon monivuotisista kokemuksista Kaitasuolla löytyy SLL:n sivuilta.

9. Pirkanmaan media ansaitsee kiitosta useammastakin viime vuoden jutusta. Aamulehden Kaitasuo-artikkeli mainittiin edellä. Lehdessä esiteltiin vuoden mittaan useita muitakin luontohelmikohteita ja retkeilyyn sopivia alueita. Luontohelmikohteet olivat hyvin esillä myös monissa paikallislehdissä, lähes aina myönteisessä hengessä. Muutenkin luonnon monimuotoisuus ja ilmastokysymykset saivat huomiota, joskin hiilinielujen ja hiilivarastojen eroa alettiin avata vasta vuoden lopulla.

10. Viime vuonna luonnonsuojelupiiri järjesti kolme koulutustilaisuutta. Maaliskuussa järjestettiin verkkosivukoulutusta paikallisyhdistysten sivuista vastaaville. Opetusta antoi liiton järjestötyöntekijä Marjo Niemenmaa. Lokakuussa oli Sabrina Nykäsen vetämä paikkatietokoulutus, jonka aikana perehdyttiin paikkatietojen käyttöön ja paikkatietoaineistoihin. Joulukuussa oli kaavoitusta koskeva koulutus, jossa pääopettajana oli SLL:n lakimies Pasi Kallio. Koulutustilaisuuksissa tupa oli täynnä. Koulutuksesta kävivät myös Kyrön Luonnon puheenjohtajan Jussi Viitalan hienot radiokolumnit, joissa hän esitteli mm. luonnonsuojelun tieteellistä perustaa, mukana kerran Turkimusojan raakutkin. Yritämme järjestää koulutusta myös tänä vuonna, aiheeksi sopii ainakin metsä ja metsiensuojelu, joka on Luonnonsuojeluliiton tämän vuoden teema.

11. Luonnonsuojelupiirin tulot tulevat pääosin luonnonsuojeluliiton avustuksesta ja jäsenmaksutuloista, mutta omakin aktiivisuus tukee taloutta. Omat ja yhteistoimintahankkeet auttavat luonnonsuojelua ja hyvin toteutettuina myös piirin taloutta. Vuokratuloja saadaan vuokraamalla Vuohisaaren mökkiä Luonnonsuojeluliiton jäsenille, mitä jatketaan tänäkin vuonna. Piirillä on nykyisin myös rahankeräyslupa. Paperisodan hoitamisesta kiitokset kuuluvat tässäkin Marjo Niemenmaalle. Rahankeräys on käynnissä sekä netissä että keräyslippaiden kautta. Lippaita on jo toistakymmentä eri puolilla Pirkanmaata.

Mainokset

Talkooleirillä tervasavujen tuoksussa

Pihkantuoksuisia savuhaikuja leijaili satojen metrien päähän vastaan Seitsemisen kansallispuistoon tulijaa heinäkuun alussa. Koveron kruununtorpan vanha tervahauta herätettiin henkiin Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ja Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelun yhteisellä talkooleirillä jo kuudennen kerran.

S_sytytys_Jouni_Kalmari

Sytytys – Jouni Kalmari

Tänä vuonna tervahauta sytytettiin kansallispuiston 35-vuotisjuhlan ja kansallispuiston alueen työhistorian ja kulttuuriperinteen vaalimisen merkeissä.

Latomus_on_valmis,_mahtari_Kimmo_Virolainen_esittelee, Kaija_Helle

Kimmo Virolainen esittelee valmista latomusta – Kaija Helle

Talkoot aloitettiin tervahaudan pohjan alustuksella ja klapien latomisella. Hautaa varten ladottiin lähes rekkakuormallinen pieneksi pilkottua puuta. Klapien tiiviiksi luomukseksi asetteleminen on luovaa työtä. Puolivälissä latomus näyttää ylhäältä katsottuna monisäteiseltä auringolta. Valmiiksi ladottu hauta on kaunista tilataidetta.

Valmis latomus peitettiin rukiin oljilla, jonka jälkeen se katettiin haudan päälle kädestä käteen ketjussa kulkeneilla turvepaakuilla. Tervahaudan valmisteluun vierähti kaksi 12-tuntista hikistä työpäivää ja mukana oli 17 tekijää.

Lauantaina 8.7. talkoolaiset sytyttivät haudan perinteisin rituaalein sadan hengen seuratessa juhlallista tapahtumaa. Syttymisen edetessä tulet rauhoitettiin kydöksi turpeilla peittäen. Tästä alkaen hautaa valvottiin yötä päivää neljässä vuorossa vähintään kaksi valvojaa kerrallaan. Tervahaudan vastaavat mestarit eli mahtarit ja kokeneet talkoolaiset opastivat uusia kytemisen hallinnan keinoihin.

S_perinnemaiseman_hoitoa_Arja_Antila

Perinnemaiseman hoitoa Koverolla – Arja Antila

Lepovuoroilla tehtiin luonnonhoitotöitä, joilla muun muassa hoidettiin Seitsemisen alueella esiintyvien aho- ja ketonoidanlukon elinympäristöjä. Ne ovat uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviä pieniä sanikkaiskasveja. Viimemainittua löytyy runsaasti Koveron laitumilta, joita hoiti nytkin kaksi Suomen karjaa edustavaa nautaa ja 20 mustanharmaankirjavaa lammasta.

Oheistöinä niitettiin Koveron pientareita lepattavien perhosten kukkaniittyjä säästäen. Heinät laitettiin tavan mukaan seipäille. Parina päivänä muutama talkoolainen kävi kunnostamassa ja soraistamassa taimenen kutupuroa Karvialla.

Tervahaudan rakentaminen ja kydöttämisen valvominen on fyysisesti raskas ja vaativa työrupeama. Väsymyksestä selvittiin päivittäisten sattumusten tuottamalla hurtilla huumorilla ja leirikokin loihtimalla maistuvilla aterioilla. Jokailtaiset löylyt pehmittivät päivän rasitukset.

Kymmenen päivän talkooleirin meno on intensiivistä ja sillä on myös sosiaalisia ulottuvuuksia. Yhteisen tavoitteen eteen raataminen ja alkeellisissa kämppäolosuhteissa ilman sähköä majoittuminen ovat omiaan luomaan yhteisöllisyyttä ja kumppanuutta. Yksi unohti ajantajun ja toinen somettamisen.

Mukana oli mahtarien, kokin ja leirin vetäjän lisäksi yhteensä 26 talkoolaista, joista muutama oli mukana koko talkoiden kymmenen päivän ajan. Tämän lisäksi töihin osallistui kolme Seitsemisen kansallispuiston edustajaa.

Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ja Metsähallituksen Seitsemisen henkilöstön yhteisiä talkoita on järjestetty vuodesta 1993. Tänä vuonna talkoiltiin siis 25. kerran.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuoretta tervaa myytiin heti paikan päältä – Antti Putaja

Seitsemisen kansallispuiston henkilöstö arvostaa yhteistyötä Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kanssa. Vuosien kuluessa kansallispuistossa tehtyjä ennallistamis- ja luonnonhoitotöitä pidetään korvaamattomina. Metsähallituksen nykyresurssit eivät riitä työvoimaa vaativiin ennallistamisiin.

Talkoot ovat olleet ennallistamistöiden kahden kauppa: Metsähallituksen isännät ovat osoittaneet puitteet ja antaneet työhön ohjeistuksen ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri on tuonut talkoolaisten työvoiman.

Talkooperinnettä on tarkoitus jatkaa. Metsähallituksen Seitsemisen henkilöstö hakee talkoiden toteutukseen uusia rahoituskanavia.

Kirjoittanut: Kaija Helle


Kanahaukka kiipelissä tornihotellissa

Aloitamme blogissamme sarjan, jossa tutustumme sairaiden ja loukkaantuneiden eläinten hoitoon, tarinoihin ja sattumuksiin Pirkanmaalla toimivan Marija Walldenin hoitolassa. Keväästä lähtien Marija on työskennellyt Pirkanmaan luonnonsuojelupiirillä osa-aikaisesti luonnonvaraisten eläinten hoitajana, jotta tärkeä työ saisi jatkoa. Kuitenkin eläinten ruoka, lääkkeet ja varusteet ovat kaikki lahjoitusten varassa. Tämänkin hoitolan työ on vaarassa loppua vähäisten resurssien vuoksi.

Kanahaukka, Martha de Jong-Lantink (CC BY-NC-ND 2.0)

Marija on hoitanut useita erilaisia luonnonvaraisia eläimiä, kuten kanahaukkoja. Kuvituskuva: Martha de Jong-Lantink (CC BY-NC-ND 2.0)

Luonnonvaraisten eläinten hoitaminen on hyvin vähäistä koko Suomessa, vaikka eläinsuojelulaki edellyttää sairaiden ja loukkaantuneiden eläinten hoitamista. Koko Suomessa on vain kourallinen virallisia luonnonvaraisten eläinten hoitoloita. Tämän lisäksi alalla toimii vapaaehtoisia, yksityisiä henkilöitä sekä hoitoloita, joista jotkut ovat erikoistuneet lajikohtaisesti. Suurin osa hoitajista rahoittaa työtään toisella työllä tai pienillä avustuksilla. Hoitajien työhön kuuluu sairaiden ja loukkaantuneiden eläinten hoito kotonaan sekä ihmisten neuvonta luonnonvaraisiin eläimiin liittyvissä asioissa. Pirkanmaalla luonnonvaraisten eläinten hoitoloita on vain yksi.

Luonnonvaraisten eläinten hoitaja Marija Wallden on tavannut uransa aikana mitä erilaisimpia eläimiä mitä erilaisimmissa paikoissa ja olotiloissa. Jokainen soitto eläinsuojelupuhelimeen tulee varoittamatta ja jokaiseen puheluun tulisi reagoida heti.

”Olin matkalla Tampereen rautatieasemalle tarkoituksena matkustaa junalla Helsinkiin, kun Epilän paikkeilla soi eläinsuojelupuhelin. Uuden tornihotellin johtaja Mikko Kankaanpää soitti huolissaan. Ylin terassi oli vuodenajasta johtuen kiinni, mutta kanahaukka ei ollut sitä uskonut. Lasiseinien sisään haukka oli löytänyt, mutta ei enää ulos lukuisista törmäilyistä huolimatta – tai niiden takia.” Marija kertoo yhdestä ikimuistoisimmasta tapauksestaan.

Koska Marija oli jo matkalla kohti rautatieasemaa, joutui hän noutamaan kanahaukan ilman omia varusteitaan. Onneksi hotellin tiloista löytyi tarvittavat: pahvilaatikko ja pyyhe sekä kaiken varalle lakana.

TuulihaukkaWEB

Hotellista löytyi pyyhe kanahaukan ympärille.

”Haukka oli jo hieman tolkuiltaan nälästä ja törmäilyistä. Kiinniotto kävi nopeasti: kainaloon ja siitä pahvilaatikkoon matkalle hoitolaan. Kotona tehtiin kuntotarkastus. Mitään silmin tai tunnustellen havaittavaa vammaa ei löytynyt. Haukalle ruokaa ja toipumaan, kun itse otin toisen yrityksen päästä Helsinkiin. Meneehän noita junia kuitenkin muutama päivässä.” Marija naurahtaa.

Sisäisiä vammoja ei voi aina havaita ulospäin, joten haukka jäi muutamaksi päiväksi tarkkailtavaksi. Kaikki meni hyvin ja koitti vapautuksen aika. Vapautettavat eläimet pyritään aina päästämään irti mahdollisimman lähelle löytöpaikkaa, huomioiden laji ja eläimen turvallisuus.

”Automatka kaiketi hämäsi tai muuten vain mietti. Varsin itsetietoisena ja hyvin ravittuna lennähti, mutta pysähtyi läheiselle oksalle. Kartoitti hetken tilannetta, lensi pienen kierroksen ja siitä takaisin oksalle. Nousi uuteen kierrokseen, katseli ja mittaili. Juteltiin. Ja sitten – iso kierros, kaarto ylemmäs taivaalle ja siitä vapauteen.”

Auta hädässä olevia luonnonvaraisia eläimiä lahjoittamalla!

Kanahaukka, Dave Curtis (CC BY-NC-ND 2.0)

Kuvituskuva: Dave Curtis (CC BY-NC-ND 2.0)


Paikallisyhdistysten aktiivipäivä

16819502_1262707033805882_3676572444433034623_o

Pirkanmaan piirin paikallisyhdistysten aktiivipäivää vietettiin Kortejärven tilalla Tampereella 18.–19.2. Osallistujamäärä yllätti kaikki odotukset ja väkeä saatiinkin kokoon ympäri Pirkanmaata. Aktiiveja saapui mm. Hämeenkyröstä, Ikaalisista, Kangasalta, Lempäälästä, Orivedeltä, Pirkkalasta, Pälkäneeltä, Tampereelta, Valkeakoskelta ja Ylöjärveltä.

16722674_1262614020481850_8894118032374231042_o

Ohjelma alkoi tietenkin rupattelulla, kahvittelulla ja kuppikakkutarjoilulla. Kuulumisten vaihdossa kävi selväksi, että kaikilla yhdistyksillä on samoja ongelmia: aktiivisia henkilöitä tarvitaan lisää. Tapahtumien määrässä ei kuitenkaan näy tämä kato. Ohjelmaa on mietitty koko vuodelle niin retkien kuin talkoidenkin muodossa.

16879987_10212298843246594_1310490952_o

Liitosta saapunut Heikki Susiluoma veti 100 Luontohelmeä-hankkeeseen liittyen keskustelua ja ideointia erilaisista yhteistyökumppaneista. Taidealoilta keksittiin aivan uusia kumppaneita ja silmät avautuivat uusille ideoille.

Herkullisen päivällisen jälkeen suunnattiin metsään kuuntelemaan pöllöjä. Pimeä metsä oli tunnelmallinen ja kuulimmekin viirupöllön huhuilua kaukaisuudessa. Retken päätyttyä alkoi vapaa-aika. Saunottiin, grillattiin ja rupateltiin vähän lisää. Illalle tai aamulle ei oltu sovittu varsinaista ohjelmaa. Hengähtäminen luonnonsuojelun kiireistä ja vertaistuki muilta olivat tärkeimmät tavoitteet koko tapahtumassa.

Suuret kiitokset vielä kaikille osallistujille! Te teitte tapahtumasta onnistuneen.


Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri sai uuden puheenjohtajan

Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin syyskokouksessa 30.11. uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Heikki Toivonen. Toivonen on ollut mukana piirin toiminnassa n. neljä vuotta ja paikallisyhdistyksessä, Kangasalan luonnossa, muutaman vuoden pidempään.

Larissa Heinämäki siirtyi tammikuun alusta sivuun neljän vuoden puheenjohtajakauden jälkeen. Hän on tyytyväinen ja huojentunut uuden puheenjohtajan valinnasta.

– Toivonen on hyvä tyyppi, armoton dendrologi ja luonnon monimuotoisuuden asiantuntija.

Larissa ja Heikki.jpg

Vuosien työ näkyy

Heinämäki käy vaatimattomaksi, kun kysytään viime vuosien saavutuksia. Kaikkea on tapahtunut niin paljon, että hänen on vaikea nimetä yhtä saavutusta ylitse muiden. Päällimmäisiksi nousee kuitenkin suovoitot mm. Sarvinevalla, Pahkanevalla ja Housunevalla. Myös jokainen suojelualue on lämmittänyt mieltä.

– Hienoja saavutuksia on tehty Kihniöllä ennallistamalla soita, jonne riekot on saatu palaamaan takaisin.

Toivosella riittää kehuja Heinämäen työhön hallituksen puheenjohtajana.

– Larissa on aikaansaanut piirihallitukseen hyvän ja eteenpäin menevän ilmapiirin. Hän on korostanut paikallisyhdistysten keskeistä merkitystä ja pitänyt metsien ja soidensuojelua hyvin esillä.

Heinämäen työ paikallisryhmien hyvinvoinnin parantamiseksi näkyy. Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys eli hiljaiseloa muutaman vuoden, kunnes käynnisti toimintansa uudelleen vuonna 2013. Nyt se palkittiin Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden paikallisyhdistyksenä 2016.

Toivonen kertoo jatkavansa yhteistyötä paikallisyhdistysten kanssa omalla puheenjohtaja kaudellaan. Myös muita yhteistyökumppaneita on tiedossa. Hän haluaakin vahvistaa yhteistyötä myös muiden kansalaisjärjestöjen ja luontoharrastajien kanssa.

Niukentuvat resurssit ja työmäärän lisääntyminen uhkana

Tulevaisuuden kuvasta Heinämäellä on vahvan realistinen kuva. Hän povaa yhä niukentuvia resursseja ja lisääntyvää työmäärää. Varsinaisia uhkia hän ei kuitenkaan näe piirin tulevaisuudessa häämöttävän.

– Toivoisin, että luonnonsuojelujärjestöt saisivat tulevaisuudessa enemmän julkista rahoitusta, sillä näillä näkymin se on ainoa taho joka toimii luonnon säilymisen puolesta aktiivisesti.

Myös Toivonen on huolissaan julkisesta rahoituksesta. Ympäristöhallinnon nakertaminen huolestuttaa. Se lisää piirin ja paikallisyhdistysten vastuuta ja työmäärää muun muassa kaavoitusasioissa.

Epävarmasta tulevaisuudesta huolimatta yleinen ilmapiiri on pysynyt hyvänä ja suunnitelmia on jo kertynyt aimo annos.

– Piiri pyrkii tänä vuonna edistämään yhteistyötä Suomen 100 luontohelmeä hankkeessa. Luontohelmiä on sopivasti eri puolilla Pirkanmaata. Metsien ja soiden suojelu on edelleen tärkeällä sijalla, samoin perinnemaisemien hoito. Näissä pyritään käynnistämään mm. ympäristön hoitohankkeita.

Uuteen hallitukseen valittiin varsinaisiksi jäseniksi Kaija Helle, Sari Jaakkola, Timo Jalava, Kari Järventausta, Satu Kauramäki, Helena Mendelin, Ari Nieminen sekä Matti Pirhonen. Varajäseniksi valittiin Helena Forss, Larissa Heinämäki, Hannu Raittinen sekä Timo Tamminen.


Pirkanmaan komeinta metsälehmusta etsimässä

Teksti: Kari Järventausta & Heikki Toivonen
Kuvat: Kari Järventausta, paitsi 4. Heikki Toivonen ja 5. Juha Lehmusnotko

Lehmuksen biologiasta ja esiintymisestä Pirkanmaalla

Metsälehmus (Tilia cordata) kuuluu jaloihin lehtipuihin, joilla tarkoitetaan Keski-Euroopan lehtometsävyöhykkeellä yleisiä lehtipuita. Meillä jalojen lehtipuiden levinneisyys rajoittuu Etelä-Suomeen, lehmus kasvaa kuitenkin muita pohjoisemmaksi aina Keski-Suomeen saakka. Pirkanmaalla se kasvaa kohtalaisen yleisesti Tampereen korkeudelle ja harvinaistuu nopeasti siitä pohjoiseen. Se on hyvin niukka Kuoreveden-Vilppulan alueella. Yleensä lehmusesiintymät ovat pieniä, vain muutamia puita käsittäviä.

Metsälehmus oli jääkauden jälkeisen lämpökauden aikana varsin yleinen Etelä-Suomessa. Viimeisten vuosituhansien aikana se on taantunut merkittävästi ilmastollisista syistä johtuen. Viimeisten vuosisatojen aikana taantumista on aiheuttanut lehtometsien raivaus pelloiksi ja muu metsien käsittely.

nokian-luodon-suurin-lehmus_pien
Kuva 1. Nokian Luodon saaren suurin metsälehmus.

Lehmus uudistuu helposti kasvullisesti esimerkiksi kantovesoista. Maahan ulottuva oksa, joskus maahan retkahtaneen puun latvuskin voi juurtua uudeksi yksilöksi. Kookkaan lehmuksen ympärillä voi olla useampia tällä tavoin syntyneitä runkoja. Kasvullisen uudistumiskyvyn seurauksena puu voi säilyä samalla paikalla satoja vuosia, ehkä pitempäänkin.

Lehmuksen lisääntyminen siemenestä on heikompaa. Hedelmöitys vaatii lämpöä kukinta-aikaan ja siemenen kypsyminen lämmintä syksyä. Suotuisilla paikoilla, kuten aurinkoisessa rinnelehdossa siemeniä voi joinakin vuosina syntyä runsaasti. Siementaimien alkukehitys on hidasta. Lehmus ei pystykään kovin helposti palaamaan paikalle, josta se on kadonnut.

Suotuisilla paikoilla lehmus kasvaa nopeasti ja siitä kehittyy suuri puu. Hyviä kasvupaikkoja ovat tuoreet ja runsasravinteiset lehdot sekä aurinkoiset rinteet. Kookkaita metsälehmuksia kasvaa monissa paikoissa pihapuina ja puistoissa tai kujannepuina. Viime vuosikymmeninä puistolehmusta (Tilia x vulgaris) on alettu käyttää puistopuuna metsälehmusta useammin. Puistolehmus on metsälehmuksen ja isolehtilehmuksen (Tilia platyphyllos) risteymä. Sille ovat ominaisia rungon alaosassa olevat isot muhkurat, joihin kehittyy helposti vesoja. Puistolehmuksen lehdet säilyvät syksyllä huomattavasti pitempään kuin metsälehmuksella.

Lehmusta nimitettiin aikaisemmin myös niinipuuksi. Niintä saadaan lehmuksen kuoren nilaosasta, ja sitä käytettiin aikaisemmin paljon köysiin, naruihin ja nauhoihin. Niini oli hyvin haluttua; talonpoika saattoi maksaa niinellä veronsakin (”niinivero”). Niintä on vanhojen veroluettelojen mukaan kerätty suuria määriä, joten lehmuksia on täytynyt olla paikoin runsaasti. Tätä osoittavat monilla paikkakunnilla tavattavat lehmukseen viittaavat nimet, kuten Niinimäki, Niinisaari, Niinisalo.

Lehmus ja metsätalous

Nykyinen metsätalous kohtelee lehmusta kovakouraisesti. Harvennushakkuissa ne hakataan toistuvasti, mitä näkee yleisesti Pirkanmaan eteläosissa. Suuri osa talousmetsien lehmuksista onkin vesasyntyisiä pikkupuita tai pensaita. Talousmetsien lehmukset jäävät helposti ohutrunkoisiksi ja kookkaampien puiden varjostamiksi. Metsänkäsittelyn takia lehmuksen löytääkin usein vaikeapääsyisemmiltä paikoilta, kuten kivikkoisilta rinteiltä, kallion tyviltä tai puronotkoista.

Lehmuksen säilyttäminen ei vaadi suuria uhrauksia, mutta edellyttää ennen muuta puun tunnistamista. Runkopuut pitäisi säilyttää, samoin aluspuina kasvavat pikkupuut. Metsäammattilaisetkaan eivät aina tunnista lehmusta, varsinkaan lehdettömänä tai pensasmaisena. Metsäkoneen kuljettajankin pitäisi tuntea lehmus, sillä kaikki esiintymät eivät ole kartoissa tai metsäkeskuksen tiedostoissa.

Pirkanmaan metsien komein metsälehmus -kilpailu

Kilpailuun (1.6.–31.8.2016) ilmoitettiin 16 metsälehmusta tai -lehmusryhmää Ikaalisista, Kangasalan Kuhmalahdelta (2 kohdetta), Lempäälästä (3), Nokialta (2), Orivedeltä (2), Ruovedeltä, Sastamalasta (2), Valkeakoskelta ja Ylöjärveltä (2). Lisäksi ilmoitettiin kaksi esiintymää Pirkanmaan ulkopuolelta, Jämsästä ja Forssan Koijärveltä. Viidessä kohteessa oli kyse lehmusryhmästä ja viisi ilmoitusta koski kaksirunkoisia puita.

Kari Järventausta ja Heikki Toivonen tarkistivat ja mittasivat sekä valokuvasivat 20.9.–7.10.2016 useimmat kilpailuun ilmoitetut lehmusesiintymät. Tarkistamatta jäivät Pirkanmaan ulkopuolisten esiintymien lisäksi neljä selvästi muita vaatimattomampaa lehmusta tai lehmusryhmää (Ikaalinen, Lempäälä, Orivesi, Pälkäne). Todettakoon, että nämäkin lehmukset olivat kookkaita ja edustavia puita, mutta muita ehdotettuja puita selvästi pienempiä.

Tarkastuksissa puista mitattiin rungon ympärysmitta rinnankorkeudelta (1,3 m). Joskus, erityisesti haarautuvissa puissa tämä kohta runkoa oli paksumpi kuin alempana, jolloin ympärys mitattiin rungon tyviosan kapeimmasta kohdasta. Rinnankorkeusmitta mitattiin puun tyven keskimääräiseltä tasolta alkaen, mikä on tärkeää rinteessä kasvavien puiden kohdalla. Puista mitattiin myös pituus, yleensä hypsometrin avulla.

annilanniemen-isoin-lehmus-ja-heikki_pien
Kuva 2. Kesäkisan paksuin metsälehmus Valkeakosken Annilanniemessä ja kisan tuomari Heikki Toivonen.

Monet suuret lehmukset ovat 2- tai useampihaaraisia tai 2-runkoisia. Eräissä tapauksissa lähekkäin olevat rungot olivat kasvaneet yhteen. Tämä voi johtua niiden kehittymisestä saman kannon kantovesoista. Puun yleinen kunto, latvuksen laajuus ja säännöllisyys vaihtelivat huomattavasti. Tärkeimpänä arviointiperusteena pidettiin kuitenkin puun rinnanympärysmittaa ja pituutta.

Taulukko 1. Kilpailuun ilmoitetut suurimmat ja komeimmat metsälehmukset

Kunta/kylä

rungonympärys cm

pituus m

lisätietoja

Valkeakoski,
Annilanniemi

444, 340, 302/271

24,5, 22, 19

isoin ja pienin mitattu 1,0m korkeudelta; hyvin vanhoja puita, joista pienin on kaksirunkoinen

Nokia, Luoto

347, 254, 243, 231

28, 24, 26, 30

metsikössä seitsemän > 200cm vahvuista puuta; isoin mitattu 0,6m korkeudelta (haarautuu 1,7m kork.)

Nokia, Keho

358

21

Runko on ilmeisesti muodostunut kahdesta yhteen kasvaneesta rungosta; mitattu 0,7m kork.

Sastamala, Pukstaavi

340

23

komearunkoinen, leveälatvuksinen (16,5m) pihapuu

Ruovesi, Pajulahti

307

26,5

komea- ja terverunkoinen

Sastamala,Mauriala

285

26

komearunkoinen pellon/metsänreunapuu

Kuhmalahti,
Vehkapuntari

240/231

24

kaksirunkoinen

Ylöjärvi, Veittola

222/227

27

kaksirunkoinen

Ylöjärvi,
Pengonpohja

208/218

26,5

kaksirunkoinen

Palkitut puut

Kilpailussa päätettiin palkita viisi lehmusta tai -esiintymää, koska hyvin erilaiset lehmukset voivat olla näyttäviä. Eräät puut olivat kaksihaaraisia, eräät kaksirunkoisia. Joissakin tapauksissa lähekkäin kasvaneet rungot olivat kasvaneet yhteen. Jotkut palkitut puut olivat hyvin vanhoja ja kookkaita ja niistä oli usein katkennut suuria oksia tai kokonaisia haaroja.

Seuraavassa palkittujen puiden lyhyet luonnehdinnat

  1. Nokian Luodon saaren keskiosan lehmusryhmä. Noin puolen hehtaarin alueella kasvaa useita erittäin järeitä ja pitkiä lehmuksia. Puut ovat keskimäärin hyväkuntoisia, useiden latvus on kaunismuotoinen. Esiintymän puilla on runsaasti nuorennosta. Myös Luodon saaren muissa osissa kasvaa runsaasti kookkaita lehmuksia. (Kuva 1.)
  2. Valkeakosken Annilanniemen lehmusryhmässä on kolme erittäin kookasta ja vanhaa (> 300 v.) puuta. Puiden ulkoasu on yksilöllinen ja vaikuttava; ne ovat menettäneet osan haaroistaan ja niiden tyviosat näyttävät ikiaikaisen ryhmyisiltä. Ryhmän suurin puu on koko kilpailuin paksuin lehmus (kuva 2).
  3. Ruoveden Pajukylän lehmus on raadin mielestä kaunein yksirunkoinen lehmus. Se on täysin terve, sopusuhtainen ja latvukseltaan kaunis puu. Syysauringossa puun runsas siemensato lenninsiipineen teki siitä erityisen kauniin (kuva 3).
  4. Kangasalan Kuhmalahden Vehkapuntarin kylän puu on kilpailun näyttävin kaksirunkoinen puu. Puun rungot ja latvus on hyvin säännöllinen ja se on maisemallisesti edustavalla paikalla (kuva 4).
  5. Nokian Kehon Hasselbackantien varressa kasvaa erittäin näyttävä, leveälatvuksinen, tyviosaltaan epäsäännöllisen mutkainen lehmus. Sen runko on todennäköisesti muodostunut kahdesta yhteen kasvaneesta rungosta (kuva 5).

ruoveden_pajulahden_lehmus_pien
Kuva 3. Ruoveden Pajukylän metsälehmus

kuhmalahden-vehkapuntarin-lehmus
Kuva 4. Kuhmalahden Vehkapuntarin metsälehmus.

Kilpailu koski metsässä kasvavia lehmuksia. Siihen ilmoitettiin kuitenkin myös Vammalan keskustassa Pukstaavin kirjamuseon pihassa kasvava kookas (rym. 340 cm, korkeus 23 m) ja poikkeuksellisen tuuhealatvainen, kaunismuotoinen lehmus. Pukstaavin lehmus on erinomainen esimerkki siitä, miten upeaksi pihapuuksi metsälehmus voi kasvaa.

Mistä löytää suuria lehmuksia?

Kilpailun tuomarit kävivät esiintymiä tarkistaessaan katsomassa ilmoitetun lehmuksen ympäristön puita. Lisäksi he kävivät useilla luonnonsuojelualueilla tai luonnonmuistomerkeiksi rauhoitetuilla lehmusesiintymillä. Samoin käytiin katsomassa useita edustavia piha- ja puistolehmuksia. Kilpailupuiden ja niiden lisäksi katsottujen lehmusten perusteella voi tehdä johtopäätöksiä eri ympäristöjen lehmusten koosta ja kasvusta.

Kilpailun kookkaimmat lehmukset kasvoivat melko avoimilla paikoilla tai paikoilla, jotka ovat aiemmin olleet avoimia, kuten metsänreunoja tai laidunmaita (”hakamaat”). Tällaisilla paikoilla lehmus voi kasvaa todella kookkaaksi ja sen ympärysmitta voi olla yli 300, joskus yli 400 cm. Hyvin kookkaita lehmuksia (rym > 300 cm) kasvaa myös vanhoissa kartano- ym. puistoissa. Tiheässä metsässä lehmukset jäävät pienemmiksi. Kookkaiden runkopuiden ympärysmitta on yleensä 100–150 cm. Ympärysmitaltaan yli 200 cm lehmukset ovat metsissä hyvin harvinaisia (kuva 5).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva 5. Nokian Kehon metsälehmus.

Lehmus vaatii pitkän ajan kasvaakseen suureksi puuksi. Useimmat kaikkein kookkaimmista lehmuksista olivat suojelualueilla tai maanomistaja oli halunnut ne säilyttää. Normaalin metsätalouden hakkuut tapahtuvat lehmuksen kannalta liian usein, komeat puut vaativat kehittyäkseen useita vuosikymmeniä, joten ne pitäisi jättää kasvamaan. Vanhoilla, usein lahovikaisilla lehmuksilla on suuri ekologinen ja biologinen merkitys, sillä huomattava joukko eliöitä, kuten kovakuoriaisia, perhosia ja muita hyönteisiä sekä sieniä, on sopeutunut elämään vain niillä.


Tervetuloa seuraamaan uutta blogiamme!

20140409_001

Luvassa on kirjoituksia ja kuvia luonto- ja ympäristöasioista laidasta laitaan, Pirkanmaalta ja muualtakin. Lue, jaa blogia ja ota kantaa kommenttiosioissa.